17. elokuuta 2013

Itkeminen -yksi parhaimmista taidoistani-

Todella usein olen pohtinut ja harmitellut, että miksi minä en voi olla missään asiassa huippu. Loistava, valovoimainen, paras. Osaan monia juttuja, teen asian kuin asian, ainakin sinne päin, mutta se huippuluokan osaaminen joltain tietyltä osa-alueelta puuttuu aivan kokonaan.

Erostani on nyt tosiaankin se vuosi aikaa. Vuoden jokaisena päivänä olen itkenyt. Oikeasti, ihan jokaisena. Itku ei kohdallani katso, aikaa, paikkaa tai edes tapaa. Se tulee aamuin, illoin; ruuhkabussissa, metrossa, duunissa, kaupan kassalla.. Siis oikeasti ihan missä vaan. Itken piilossa suurien aurinkolasien takana tai voin järjestää näyttävät itkupotkuraivarit keskellä stokkaa. Vuoden kuluessa olenkin alkanut miettiä, että ehkäpä itkeminen on se mun vahvin juttuni, se mun juttu. 

Eksäni ei koskaan ymmärtänyt minun itkupotkuraivareitani, sen mielestä itku on turhaa, eikä auta mihinkään. Niin viisas ja hieno mies kun eksäni olikin (siis hän elää yhä edelleen, mutta minä puhun hänestä ainakin tässä yhteydessä mieluusti menneessä muodossa), täytyy tässä kohtaa ikäväkseni todeta hänen olleen väärässä. Itkeminen on maailman fiksuin toiminto. Itku oikeasti auttaa.

Yksi ihana ystäväni minulle joskus laukoi elämän viisauksiaan; itkeminen on sielun tapa oksentaa. Eli mitä pahempaa sakkaa sinne sieluun on kertynyt, sitä enemmän oksettaa, eli itkettää. Kaikkihan tietää että oksentaminen auttaa, silloin kun on paha olo. Minäkin huomasin sen autuuden juhannuksena.. Hieman (tässä kohtaa en halua lähteä määrittelemään, mikä on hieman..) tuli juotua liikaa, pidettyä hieman hauskaa. Seuraus: oksensin koko yön. Olimme parhaan ystäväni kanssa minun vanhempieni luona viettämässä juhannusta, vanhempani olivat saaressa yön, me ystäväni kanssa heidän kotonaan. Tosin ystävänikin majoittui sohvalle nukkumaan, ei jostain syystä halunnut vieressä katsella, kautta kuunnella oksentamistani. Elämä sitä oksennuksen määrää. Sitä löytyi aamulla vanhempieni sängystä ja myös wc.n matoilta. Anteeksi äiti.

Itke, itke aina kun siltä tuntuu. Itku puhdistaa sielustasi kaiken sen paskan, mitä ajattelemattomat ihmiset sinne tunkevat. Mä en ole mitenkään masentunut ihminen, vaikkei varmaan ihan siltä kuullosta.

Itkeminen puhdistaa myös silmiä. Irrottaa tehokkaasti myös ripsipidennyksiä. Auttaa silmämeikin poistossa, jos oikeat puhdistusaineet ovat unohtuneet matkasta. Itku puhdistaa elimistöstä kuona-aineita, ainakin minä uskon niin. Itkeminen laihduttaa. Minä laihduin itkemällä, todella lyhyessä ajassa todella paljon. Itkemisellä haihdutetut kilot tulevat kyllä yhtä nopeasti takaisinkin, joten en kuitenkaan lähtisi markkinoimaan tätä mullistavana laihdutus keinona. Mutta ilmainen niksi se ainakin on.

Itkemisellä on myös kumma vaikutus nopeuttaa asioiden tapahtumista;

Minä: Äiti anna rahaa, mun rahat on taas loppu
Äiti: Ei minulla oo rahhoo, sinä tiijät sen
Minä: (alan itkeä)
Äiti: Paljonko sulle nyt tuas pittää antoo?
Minä: (itkien) En minä rahalla edes tekis enää mitään.
Äiti: Laitoin sulle nyt tililles 100 euroa, luulis hetken riittävän.
Minä: (voitto!!) Kiitos äiti





1 kommentti:

  1. No sähä oot aivan loistava tosi monessa asiassa ja sua on hirviä ikävä<3 itke jos siltä tuntuu mutta muista kuinka loistava olet :)

    Ihailijasi<3

    VastaaPoista