13. marraskuuta 2014

Älä ikinä rakastu urheilijaan?

Rupesin pohtimaan että olisiko mun mies ikinä rakastunut urheilijaan?
Ei olisi.
Minä olin ihan tavallinen tyttö kun me tavattiin mun miehen kanssa. Kävin juhlimassa, siemailin viiniä, näin kavereita, enkä katsonut mitä laitan suuhuni. Minulla oli aikaa katsella leffoja ja kierrellä kaupoissa (tämähän ei ole jäänyt, aina on aikaa urheilukaupoille..)
Mieheni kaverit pitivät minusta, koska olin "tavallinen".

Jos olisimme tavanneet mieheni kanssa nyt, väitän ettei mieheni olisi rakastunut absolutistiin triathlonistiin. Pelkkänä sanahirviönäkin ihan kamala!
En käytä alkoholia ja katson todella tarkasti mitä suuhuni laitan. Tämä ärsyttää suunnattomasti ihmisiä.
Aikani kuluu juoksupoluilla, uimahallissa ja pyörän selässä. Kavereiden näkemisetkin ovat vaihtuneet kisamatkoihin ja pitkiin juoksulenkkeihin.

Tiedustelin tätä asiaa mieheltäni "Oltaisko me päädytty yhteen, jos me oltais tavattu vasta nyt?"
"Hmm, se riippuis ihan siitä kuinka kauan sä olisit jaksanut esittää mukavaa".
Mitäh? Esittää mukavaa?
Mies tarkensi että olisinko MINÄ välttämättä -enää- edes katsonut tuhannenpäissään huojuvaan mieheen?
En välttämättä.
Olisiko mun mies ryhtynyt suhteeseen mun kanssa, jos olisin heti kättelyssä ilmoittanut ajankäyttöni jakaantuvan tasan kolmeen osaan; uintiin, pyöräilyyn ja juoksuun.
Ei olisi.

Urheiluelämä vaatii ymmärrystä myös ystäviltä. Kisoja on kisakaudella joka viikonloppu, välillä myös arkipäivisin. Treenaaminenkin on jokapäiväistä. Lukuisat uimahallissa vietetyt minuutit kun eivät salli edes ystäville soittamista. Juoksulenkilläkin olen aina niin hengästynyt, ettei tulisi mieleenkään käyttää handsfreeta ja puhua juostessa.

Minä olen kuitenkin siitä onnekas, että olen saanut kaiken tämän tehdä yhdessä mun miehen kanssa. Hänkin on uhrannut lähes kaiken muun, vain siksi että me saadaan olla yhdessä.
Olen niin ylpeä kaikesta tuesta ja kannustuksesta mitä olen mieheltäni saanut. Se tuki on korvaamatonta. Saan tehdä asioita joita rakastan, rakastamani ihmisen kanssa <3

Harmiksemme ulkopuoliset ihmiset näkevät asian ihan eri tavalla. He eivät voi ymmärtää kuinka joku haluaisi vaihtaa baariviikonloput kisaviikonloppuihin?
Kisaviikonloput juurikin olivat meidän edellisen kesän huippukohtia. Paavo Nurmi maratonilta Turusta, lähdettiin laivalla suoraan Tukholmaan. Ihan mielettömän ihanaa, tuon reissun muistamme aina <3
Yhdistimme mökkireissuja kisojen kanssa samoille viikonlopuille. Ei oikein edes malteta odottaa ensikesää, tiedossa taas monia ihania kisareissuja.

Tätä elämäntapaa me ei voida kenellekkään alkaa puolustella, eikä meidän tarvitse. Meidän ei tarvitse selittää ihmisille miksi me haluamme tehdä juuri tätä, olla juuri tässä. Miksi me nautimme tästä niin paljon.
Tämä on meidän elämä, elämä jota juuri me haluamme elää.

Ehkä elo urheilijan kanssa todellakin vaatii himppusen normaalia enemmän kanttia?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti