9. joulukuuta 2014

Aliharjoittelua kaatosateessa!

Eilen satoi kaatamalla vettä. Joulukuussa!
Osittain säästäkin jouhtuen, mun treenimotivaationi on tipotiessään.

Yritin eilen järjestellä tulevan kesän kisoja järjestykseen, saada sitäkautta motivaatiota. Ei tullut. Tuli kamala paniikki. Mun on nyt pakko saada otettua itseäni niskasta kiinni ja pakotettua itseni treenaamaan. Juoksemaan kaatosateeseen.

Väkisin pakotin itseni vetämään juoksutrikoot ja lenkkarit jalkaan. Tekosyyt väistyköön, nyt juostaan.


Sovittiin mun miehen kanssa että se lähtee käymään kaupassa ja samalla hakee meille nepalilaisesta ruokaa. Visioitiin että ollaan suht samaan aikaan kotona, kun lähdetään yhtäaikaa, mies autolla ja minä juosten.
Minun vielä etsiessä juoksuhanskojani, mies paineli jo ovesta ulos. Siinä kaappeja penkoessani vastaan pomppasi postinsaapumisilmoitus, jossa viimeinen noutopäivä oli viimeviikon perjantai! Soitin äkkiä miehelleni että kerkeisikö sen vielä hakea?

Istuin juoksukamat päällä sohvalle odottamaan miestä kaupasta. Miksi en tässä kohtaa lähtenyt vaan sinne ulos juoksemaan??

Mies tuli kaupasta. Poistuttiin samalla oven avauksella ulos.
Edelleen satoi kaatamalla! Mietin että voisin ihan hyvin mennä samalla autokyydillä sinne postille ja juosta sieltä kotiin. Juoksisin samassa ajassa, kun mies kävisi hakemassa meille ruokaa. Olisimme sitten yhtäaikaa kotona.

Postin pihassa jäin vielä autoon odottamaan, miehen poistuessa hakemaan pakettia. Niin oli lämmin auto. Ulkona näytti kamalalle.

Siinä vaiheessa kun mies palasi postista takaisin autoon, aloin vihdoin tajuta etten aio juosta kotiin..
Lähdin siis (juoksukamat ylläni) mieheni mukaan nepalilaiseen hakemaan ruokaa.

Laiskuus vei voiton. Kotona jätin vielä kompressiosäärystimet hetkeksi jalkaan.. Ikäänkuin fiilistelläkseni, olisin voinut olla juoksemassa. Melkein juoksin.

Sykemittarini piippaa; aliharjoitellut. Väännä nyt sinäkin veistä haavassa.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti