24. maaliskuuta 2015

Tunnemyrsky kuvina!

   
Töistä kotiuduttuani vaihdoin kotivaatteet ylleni. Lempivillasukkia ja kahvikuppia unohtamatta, päädyin löhöämään sohvalle.

Teki ihan hulluna mieli pizzaa. Jostain olin lisäksi tänään lukenut, että Big Mac -hampurilaisen salaisen kastikkeen resepti oli saatu julkiseksi. Arvatkaa tekikö mieli hampurilaista?? Ilmoitin kuitenkin miehelleni tahtovani pizzaa. Mies yritti muistutella ettenhän minä söisi pizzaa..Ihan miten vain, muttei ainakaan huvittanut mennä vesisateeseen juoksemaan!! Siispä pitäydyin pizza toiveessani.    
 
Ärsytti ihan sikana. Olin luvannut mun miehelleni, että juoksisin nyt joka päivä (varmaan hamaaseen tulevaisuuteen asti..). Mulla on tavoitteet, en mä saavuta niitä ihanalla kotisohvallani. Helppoa siis; vedin juoksukamat päälle ja itku kurkussa lähdin ovesta ulos sateiseen luontoon.


Ei tarvittu kuin reilu 30min juoksulenkki ja olinkin taas oma itseni. Sateessa ajatukseni olivat selkeytyneet kummasti. En harhaillut enää pizzojen saati hampurilaisten maailmassa. Olin tullut takaisin kurin ja nuhteen maailmaani. Maailmaan, jossa mitä ilmeisimmin halusinkin olla!
Tosiaan sillä välin kun olin ollut (sateessa!) juoksemassa, oli mun mies tehnyt sitä pizzaa! Ihana valkosipulin tuoksu yrittikin ottaa minusta yliotteen. Pah, juoksu oli tehnyt tehtävänsä. Huikkasin miehelleni että nyt tekisikin mieleni puuroa iltapalaksi. Ilmoitin etten syö pizzaa.  
Suihkusta tultuani keitin itselleni puuron. Kylkeen Muumi rooibos suklaateetä.
 
Siinä sitten muut nautiskelivat pizzaansa, minä nautin mun puurosta. Ihan valehtelematta; todella nautin! Mieskin pyöritteli taas silmiään, oliko toi se sama Outi joka hetki sitten oli vinkunut tahtovansa tätä pizzaa ja julistanut ettei todellakaan aikoisi lähteä millekkään typerälle juoksulenkille?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti