16. huhtikuuta 2015

Kel onni on, se onnen kätkeköön?

Sanotaan että onni on joskus pienestä kiinni. Minä olen sitä mieltä että onnellisuus lähtee ihan juurikin sinusta itsestäsi.
Ehkä onni ansaitaan. Onnen eteen täytyy tehdä töitä.
Mummoni sanoi aina: Kel onni on, se onnen kätkeköön. Ymmärrän tuon sanonnan varsin hyvin. Olen kantapään kautta oppinut, mitä oman onnellisuutensa julistaminen saa aikaan. Hoksaatteko te?

Tätäkin uhmaten haluan jakaa kanssanne minun onneani. Ihan vähän vain :)

Minä olen todella onnekas.
Minulla on rakastava perhe, maailman ihanin aviomies ja kaksi ihanaa lasta.
Viihdymme perheenä, rakastamme toistemme seuraa. Teemmekin mieluusti asioita perheen kesken.
Mieheni kanssa ikävöimme toisiamme jatkuvasti ollessamme erossa. Haluamme viettää kaiken mahdollisen ajan yhdessä. Olemmekin onnekkaita kun olemme löytäneet toisemme. Tämä yhdessä viihtyminenkään kun ei ole kaikille mikään itsestäänselvyys.
Yhä uudestaan me jaksamme ihmetellä pariskuntia, ketkä huitelevat omia menojaan, omien kavereidensa kanssa. Eivätkä osaa nauttia oman puolisonsa seurasta. Kurjaa.

Blogistani olette jo saaneetkin lukea, kuinka ihanaa on harrastaa yhdessä :D


Mieheni tuntee minut läpikotaisin. Luotan häneen tilanteessa kuin tilanteessa aina ihan sata.
Annoin miehelleni täysin vapaat kädet mm meidän talomme ostossa.
Hän tiesikin aivan tasan tarkkaan millainen meidän unelmakoti olisi. Siellä me nyt asustamme. Meidän perheen unelmakodissa.

Oma koti <3

Mun arkikin on aika ihanaa; työskentelenhän mun toiveammatissa.
Kyllä vain, vartijana.
Kun entisen elämäni kuviot menivät totaalisen uusiksi, seurauksena mm "pakko"muutto Helsinkiin, päätinkin heti toteuttaa minun haaveeni ja pääsinkin vartiointifirmaan töihin. Sillä tiellä edelleen. Monet pitää tätä ihan paskaduunina, minulle se on pala unelmaa. Miksi? Onko kysymys ihan puhtaasti vain asenteesta?

Olen onnellinen kun saan tehdä asioita joita rakastan. Rakastan mm juosta.
Superisti nautin juosta täällä uusissa maisemissa. Muuttomme myötä myös minun juoksureittini muuttuivat. Ennen oli tasaiset reitit, nyt on pelkkää mäkeä jokaiseen suuntaan :) Voi sitä ilon päivää kun pääsen sitten joskus kisoihin juoksemaan "tasaiselle" :)Varmaan rikon kaikki ennätykseni heti. Isona plussana mainittava myös ihan super ihanat tuoksut mun juoksulenkkejeni iloksi. Me nimittäin asutaan ihan purkkatehtaan vieressä. Ah, niitä tuoksuja mitä sieltä leijailee.


Muuttomme myötä onnistuin saamaan myös maailman parhaimman uintivalmentajan. Valmentajan, jota minäkin todella kuuntelen. Auktoriteetti kohdillaan siis. Tästä tuloksia toivottavasti nähdään tulevaisuuden kisoissa. Valmennuksista pidämme nyt vauvan tuloon asti taukoa, uin kuitenkin edelleen niin pitkälle kuin vain hyvälle tuntuu.
Mä luulen että tämä pikku salamatkustajakin on jo oppinut nauttimaan juoksemisesta ja uimisesta :)

Tiedän että (taas) tätä postausta lukevat ihmiset leimaavat minua vain entistä enemmän omahyväiseksi paskiaiseksi, kuka on saanut aina kaiken liian helpolla elämässään. Mietinkin että miksi minun pitäisi oikeastaan pyydellä anteeksi sitä, että olen onnellinen. Joku toinen ei välttämättä olisi onnellinen eläessään minun elämääni.
Ihmisen elämässä tulee aina vastoinkäymisiä, niitä on ollut minullakin. Tulee vieläkin. Mutta olen oppinut, että suremalla ei saavuta mitään. Ei myöskään toisia kadehtimalla.
Minä en kadehdi ketään. Siksi monet pitävätkin minua ylimielisenä ja itsekkäänä.

Pitää elää elämäänsä juuri niinkuin haluaa elää.
Jos voit unelmoida, voit myös toteuttaa unelmasi. Jos et ole tyytyväinen elämässäsi johonkin, tee asialle jotain.

Minä luulen että ulkopuolisia ihmisiä kuitenkin loppuviimein ärsyttää enemmän se valitus siitä, kun mikään ei ole hyvin, kuin siitä, että aivan kaikki on niin ihanaa :) Ehkä minä yritänkin sanoa, että nauttikaa niistä pienistäkin asioista elämässänne. Ensi kerralla kun tuntuu ettei mikään ole hyvin ja elämä potkii päähän, keskittykää ihan hetkeksi miettimään kuinka onnekkaita olettekaan. Jakakaa sitten se onni/onnenaihe muillekkin.
Uhmataan onnen kätkemistä.









1 kommentti:

  1. Juuri näin! Onnellisuus saa näkyä ja kuulua mun mielestä! Sitä ei pitäisi hävetä. Itse joskus miettinyt kans tuota samaa mitä sinä pohdit. "Saanut kaiken helpolla" Miten voidaan sanoa jollekin niin? Itsellä on kavereita joilla on asiat huonosti, ja siitä syytetään ties mitä, osa varmasti ihan aiheellisestikin. Itsellä on jotenkin samanlainen käsitys kuin sinulla. Teen itse onnellisuuden, se löytyy pienistä asioista ja niihin pitää vaan tarttua kun osuu kohdalle. Me tässä vaimon kanssa mietittiin, että nyt voisi ne häätkin viettää kun tiedetään liiton kestävän, 10 vuotta, 4 lasta, 3 kissaa ja viimeinkin löydettiin kotikin missä halutaan olla eläkeikäisinäkin. :D

    VastaaPoista