26. toukokuuta 2015

Asiakaspalvelun (monet) kasvot

Kuvittele tilanne: Olet juuri saapunut töihin. Olet töissä hektisessä asiakaspalvelussa. Otat kaikki talon vieraat vastaan, olet näinollen talossa olevien monien yritysten "käyntikortti".

Puhelimesi soi, katsot ettei missään näy ihmisiä, joten voit nopeasti vastata puheluun.
Miehesi soittaa ja kertoo ajaneensa juuri kolarin.
Samaan aikaan ovesta saapuu ihminen sisälle, et kerkeä edes kysyä mieheltäsi mitä on käynyt, kun laitat puhelimen lähes refleksinomaisesti pois ja otat asiakkaan hymyssä suin vastaan.
Asiakkaan kanssa vaihdatte hymyn lisäksi muutamia kuulumisia; "niin ihanaa kun aurinko paistaa taas, jaksaakin taas paljon paremmin."

Samaan aikaan sun mielessä pyörii tieto sattuneesta kolarista. Onko sattunut pahastikin?
Takaraivossa koko ajan kuitenkin ajatus siitä, että mies kykeni kuitenkin itse soittamaan.
Hengenhätää siis tuskin on.

Pystyitkö pitämään hymysi yllä koko tilanteen ajan?
Tämä tapahtui minulle tänään.

Asiakkaan poistuttua soitan takaisin miehelleni. Saan nopeat lisätiedot kolarista; ei pahempia henkilövahinkoja onneksi.
Pian ovesta saapuukin lisää asiakkaita. Puhelin pois ja hymy naamalle.

Kun on valinnut asiakaspalvelutyön, on sitoutunut olemaan aina iloinen.
On osattava jättää oma elämä täysin työn ulkopuolelle. Kesken työpäivän saattaa kuulla todella ikäviäkin uutisia. Nämä asiat pitäisi ihan aina osata jättää sillä hetkellä noteeraamatta.
Hymyn pitää pysyä kasvoilla, vaikka jollain läheisellä oli toisaalla vakaviakin asioita päällä.

Meidän keskenmenon jälkeen menin töihin takaisin heti kun oli mahdollista.
Muutamat työkaverit kyselivät vauvasta. Asiallisesti kerroin että sitä ei ole enää. Tuntui todella kylmälle.
Minä jouduin jopa itse lohduttamaan muutamia ihmisiä, kertomalla että tämä on sitä elämää. Muutamille jouduin hokemaan että elämä jatkuu kyllä.
Annoinkin ihan varmasti itsestäni todella kylmän, tunteettoman kuvan.
Kotona sitten itkin mieheni kainalossa ja kertasin päivän tapahtumia.

Työssäni olen huomannut myös, että työt pitää osata jättää töihin.
Olisi helposti monen ihmisen ongelmat ja murheet kotiin kannettavana, jos niitä ei osaisi jättää työpaikkansa seinien sisäpuolelle.
Ei voi alkaa miettiä miten kenenkin elämä jatkuu meidän kohtaamisemme jälkeen.

On todella ihanaa mennä asioimaan paikkaan, jossa työntekijät oikeasti tykkäävät työstään ja osaavat jättää murheensa kotiin. On todella nautittavaa saada hyvää asiakaspalvelua; täydellistä asiantuntevuutta ja oikea palveluasenne hymyn kera.
Valitettavasti tämä ei vain ole itsestäänselvyys.

Minä yritän aina painottaa tuuraajilleni ja oppilailleni hymyn tärkeyttä.
Itse saan siitä jatkuvasti kiitosta ja monelle ihmiselle päivän mittaan ihan varmasti paremman mielen.

Hymyilläänhän kun tavataan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti