19. toukokuuta 2015

Surkeiden sattumusten summa.

Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty..

Mua melkein jo naurattaa tämä koko "kisa"kausi 2015.
Viime vuonna minulla oli kova uho, että juurikin tänä vuonna laittaisin kaikki ennätykseni uusiksi. Tavoitteeni olivat ihan pilvissä.
Valmennukseen satsattiin välillä enemmän, välillä vähemmän tosissaan. Kesän 2015 juoksu- ja triathlon kisat kiiluivat silmissäni.

Huhtikuulla tehty positiivinen raskaustesti kuitenkin muutti kaiken. Hyvällä tavalla.
Liikkumiseni ei enää millään muotoa muistuttanut edes etäisesti valmentautumista -yhtään mihinkään-.
Juoksin lähinnä (omaksi ilokseni) lyhyitä, ajallisesti pitkäkestoisia lenkkejä. Nautin.
Ehtisinhän minä vauvan syntymän jälkeen takaisin juoksupoluille ja kisaradoille.

Eräänä toukokuisena maanantaiaamuna lääkäri totesi ultrassa meidän vauvan kuolleen.
Elämä pysähtyi. Itkusta ei meinannut tulla loppua. Epäreilu elämä. Sisälläni oli vain suuri määrä vihaa ja pettymystä.

Elämä kuitenkin jatkuu, niin sen täytyy mennä.

Minulla oli edelleen nimet mm finntriathlonin osallistujalistoissa.
Pikainen vilkaisu kisakalenteriin kertoikin, että kauden ensimmäinen puolimaratonini olisi juostava jo 6.6.
Tätä en ollut perunut.
Olisin tämän käynyt hölkkäilemässä vauva masussakin, mikäli olotila olisi sen sallinut.

Ennätystä en voisi kauden ensimmäiseltä puolikkaalta todellakaan odottaa.
Tavoite olisikin ettei vuoden 2014 ajat kovin radikaalisti huononisi.
Tämäkin tavoite tuntuu tällä hetkellä kovin saavuttamattomalta.
Kunhan selviäisin juosten maaliin.

Kävin jokin tovi sitten "testi"lenkillä. Tavoite oli pysyä juurikin noissa aiemmin juoksemissani puolikkaan ajoissa kiinni.
No en pysynyt.
Peruskuntoni oli yhtä huono, kuin aikana, jolloin en ollut koskaan juossut vaivaista kilometriä pidemmälle.
"Testi"lenkki. Ei mennyt ihan putkeen ei.
Pelkästään tälle "testi"lenkille lähtöä jännitin ihan hulluna. Ravasin veskissä tuon tuosta. Maha sekaisin ja sykkeet pilvissä.
Mies jo miettikin, että mitäs sitten kun oikeasti olisin taas kisoihin lähdössä.
No enpä uskalla edes ajatella.

Palautuminen tuosta 17km lenkistä kesti polarin mukaan 8vrk!
Tänään voin viidennen "palautumis"päiväni kohdalla sanoa, että taitaa polari olla oikeassa.
Eilen yritin juosta 2km; seurauksena takareisi krampissa..
Palautuminen jatkukoon.

Nyt on krampista huolimatta katse jo tulevassa viikonlopussa.
"Testi"lenkin totaalisen epäonnistumisen seurauksena on pikimiten juostava lisää ja lisää "testi"lenkkejä.
Kisakokemusta ja kuntoa on saatava äkkiä lisää.

Pohdinnassa olisi tulevalle viikonlopulle 10km kisa tai puolimara..
Ollaan pyöritelty eri vaihtoehtoja:
Viime vuonna testattu Naisten Kymppi  sai mun mieheltä äänen.
Olin kuulemma sanonut sen juostuani, että haluan ehdottomasti olla siellä mukana myös vuonna 2015. Tuollahan ei ole virallista ajanottoa, mikä kyllä vähentää omaa innostustani tapahtumaa kohtaan. Ihan huippu tapahtuma muuten!
Toisena vaihtoehtona olisi Tuusulanjärven maraton, jossa voisin valita juoksisinko 10km vaiko sen puolimaran. Virallisella ajanotolla tietenkin.
Kolmantena myös viime vuodelta tuttu Extreme Run. Tapahtuma vailla vertaansa.

Vaikea päättää. Itse olen ehkä eniten Tuusulanjärven kannalla, aina on niin ihana juosta uusissa maisemissa.
Vähän kyllä hävettää mennä huonontamaan vuoden 2014 aikojaan. Mutta tässä kohtaa kisarutiinia ei tule millään muulla tavalla kuin kiertämällä niitä kisoja.
Onneksi saan mun parhaimmat kannustusjoukkoni mukaan, minne sitten päädymmekään taas "kisa"kokemusta hankkimaan.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti