20. toukokuuta 2015

Yhteisen elämämme ensimmäinen viikko; verta ja niitä suurimpia tunteita.

Tälle kesälle minulta on tulossa niin paljon juoksemista ja triathlonia käsitteleviä postauksia, että varmaan ihan mielellänne luette välillä näitä muitakin?

Tämä kirjoitus on ollut kirjoitettuna jo pitkään.
Olen itse huomannut palaavani tätä tekstiä lukemaan yhä uudestaan ja uudestaan.
Aina on tullut lukiessa hymy huulille.
Hieman vielä siivoilin tekstiä, en halua antaa meistä (lähinnä minusta) rivoa kuvaa.
Nyt uskalsinkin vihdoin painaa tuota julkaise nappia, joten pääsette tekin nauttimaan minun ja mieheni ensihetkistä.

Tässä teille nyt se tarina, joka muutti kahden ihmisen elämän;

Me tavattiin mun miehen kanssa ihan "varoittamatta". 
En ollut todellakaan etsimässä miestä mun elämääni, eikä mun mies ollut halunnut mitään vakavampia juttuja koskaan.
Mä vain satuin kävelemään (kuin siistii ois sanoo että juoksin hänen luokseen) hänen ohitseen, hän sitten pysäytti minut ja siitä asti me ollaankin oltu täysin erottamattomat. 
Jätän tässä kohtaa menemättä tapaamisillan tapahtumien yksityiskohtiin sen kummemmin. Siinä nyt oli puolin ja toisin sellaista toisen mustasukkaiseksi tekemistä. Jälkeenpäin naurattaa.

Meillä oli hyvät ennakkoasetelmat. Helsingin yöstä lähdettiin yhtämatkaa mun miehen silloiseen asuntoon. Baarin kautta mentiin, tanssilattialla nuoleskeltiin toisiamme ja kerrottiin toisillemme koko historiamme. 
Meillä oli ihan älyttömän hauskaa, vaikka vakavistakin aiheista illan kuluessa keskustelimme.
Ihan heti alusta asti tuntui, kuin oltaisiin tunnettu aina.

Mies sitten ilmoitti että haluaisi minut luokseen nukkumaan.
Tiesinhän minä että miehen mielessä oli ihan jotain muuta kuin nukkumista.

Yhdenyönjutut eivät kuulu minun maailmaani, joten taidan mennä turvallisesti kotiini nukkumaan.

Jotenkin minä sitten kuitenkin päädyin lähtemään tämän mielettömän ihanan ja maailman komeimman miehen mukaan. Tuntui jo näin pian etten halua olla sekuntiakaan erossa tästä miehestä.
Me nukutaan molemmat aina alasti, niin myös nyt. Tai siis emme me muiden kanssa nukkuneet, mutta toistemme seurassa heti alusta asti.
"Varustus" siis lyötiin heti tiskiin, se selittäköön teille kaiken. 
Toimikoot se myös puolustuksenani tässä tilanteessa. Minä kun en mitään yhdenyön juttuja harrasta!

Painotan vielä (huom äiti!); En ollut todellakaan mitään kumppania hakemassa, seksiseurasta nyt puhumattakaan! Enhän ollut valovuosiin edes kuullut sanaa seksi.
Hämärät muistikuvat aiemmista toiminnoista kuitenkin oli olemassa.
Kaksi kävelevää todistetta, joskus olen kyllä miehen kanssa ollut.

Minun alapääni oli siis täysin luonnollisessa tilassaan. Tämä tarkoittaa sheivaamattomuutta. Alapäässäni rellotti siis suurehko marsueläintä muistuttava karvapöheikkö.
Selitin siinä miehelle että "kun ei mun ollu tarkotus mitään seksiä.." 
Mies lohdutti, että sen hän olisi voinut päätellä jo pelkästään mun alusvaatteistanikin:
pöksyt mallia mummu.

Tunteet kuumeni siinä yön edetessä niin käsittämättömiksi, että pian me molemmat haaveiltiin jostain ihan muusta, kuin nukkumisesta.
Eihän siinä sitten nukuttu koko yönä.

Mies sitten jossain vaiheessa seuraavaa päivää kysyi että kai minä jäisin toiseksikin yöksi?
Ööö..tota..apua.. Vanhat meikit naamassa, paikat ihan hellinä jo, marsupöheikkökin...
Hah, onneksi olin luvannut mennä mun ystävän kanssa ruokatreffeille. Pelastus! 
Sovin miehen kanssa että näemme illalla, kun saan ruokatreffit pois alta.
Hymyssä suin painelin miehen luolta kotio siistiytymään. Toki matkalla soitin ystävälleni ja kerroin tästä uskomattomasta miehestä.

Sheivasin kaikki karvani. Myös tämän surullisen kuuluisan alapään "marsun".
Kaivoin kaikista seksikkäimmät alusvaatteeni mitä vain löysin ja meikkasin oikein pitkän kaavan mukaan. En malttanut odottaa yhteistä aikaamme.
Ystäväni kanssa ravintolassa jouduin oikein pähkäilemään, että mitä minä uskaltaisin syödä, olihan mulle tänäkin iltana (mitä ilmeisemmin!) luvassa taas sellasta ohjelmaa, ettei mahan turvotus sopisi ollenkaan kuvioon. 
Valitsin pihvin, huono valinta.

Mies tuli minua hakemaan, menimme hänen asunnolleen. 
Tulimme miehen kanssa siihen tulokseen, että haluttaisiin olla tämä lauantai-ilta ihan kahdestaan. 
Valittiin kauhuleffa, jota mies yritti kovasti seurata, minä tuijotin jumaloiden lähes koko leffan ajan maailman komeinta miestä. Maailman komein, kiistatta. 

Pihviateria oli tietenkin kerännyt valtavat määrät kaasua mahaani. Bonarina lisäksi vatsakipu, sillä yritin siinä epätoivoisesti vetää vatsaa sisään näyttääkseni hoikemmalle. 
Poistuin vessaan päästämään kaasuja vapauteen. 
Kamala säätö, vessan hana piti laittaa täysille, jottei mahdolliset äänet kuuluisi miehen korviin asti. Kaasut vapautettuani havahduin kamalaan hajuun, millä mä saan tän hajun pois? Miehen kylppärissä ei ollut paras mahdollinen ilmanvaihto. Ei ollut miehellä edes hiuslakkaa mitä olisi voinut tussauttaa ilmoille. Päädyin pesemään käsiä, saippuassa oli sentään tuoksua. Sai luvan neutraloida pahat hajut ilmoilta.
Tottakai siinä kävi niin, että heti minun jälkeeni mies paineli vessaan, kyllä hävetti.

Sunnuntaihin mennessä olimme jo käyneet molempien elämänkerrat lävitse. Kaikki asiat oli jaettu, puitu, pohdittu ja setvitty. Suosittelen muuten tätä; ei tarvitse enää jälkeenpäin alkaa kaivella mitään vanhoja asioita esille. 
Luonnollisena seurauksena näistä kaikista avautumisista, pitikin molempien hieman tahoillamme miettiä, että kannattaako tähän ylipäätänsä ryhtyä? Tosin taisimme tässä vaiheessa olla jo korviamme myöten rakastuneita toisiimme..

Viikolla sitten laitoimme toisillemme viestejä ja puhuimme puhelimessa. 
Työkuviomme eivät mahdollistaneet heti alkuviikosta näkemistä, saimme siis aikaa pohtia rauhassa.

Pohdinnan seurauksena ajelimmekin jo torstaina miehen mökille. Ihan vain kahdestaan, koko pidennetty viikonloppu.
Oltiinkin molemmat jo monta päivää odotettu että päästään taas toteuttamaan villejä fantasioitamme. Riettailemaankin oikein kunnolla.
Mulla tietysti menkat.
Annoin miehelle jo autossa informaation että mulla on sitten menkat. 
Kerroin myös että mua ne ei haittaa, mutta ymmärrän kyllä jos mies ei halua mitään kontakteja. 
Mies oli ihan ihmeissään.. "Siis häh? Voidaanko me silti panna vaikka sulla on menkat?" Oisitte nähneet sen ilmeen kun toistin ettei se mua haittaa yhtään! Voi sitä riemua! Oikein loisti koko mies!

Mökkiä, minne menimme, käyttää myös miehen vanhemmat ja sisarukset. 
Tämän takia pitikin meidän välillä olla hyvin luovia. Emmehän halunneet jättää menkkatahroja ympäri mökkiä.
Kylppäri toimi hyvin. Helppo pestä veritahrat pois, kukaan ei siis saisi koskaan tietää, missä kaikkialla siinäkin mökissä on tullut "kiintymystä osoitettua"(lasken taas tässäkin kohtaa sen varaan, että tätä blogia ei kukaan lue kuitenkaan). 
Jouduttiin siinä sitten erinäisiä huonekalujakin pesemään.. Lemmenhuuruissamme kun ei meille enää kylppäri riittänyt. 


Tämän (verisen) viikonlopun jälkeen meistä sitten tuli ihan oikea pari. 
Pari joka jakaa yhdessä kaikki ilot ja surut.
Pari joka tekee joka ikinen päivä toisesta maailman onnellisimman. Pari joka jakaa oman kodin ja lasten lisäksi yhteisen täydellisen arjen.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaiselle on se oikea jossain.
Toinen puolisko, joka tekisi sinusta kokonaisen.
Meillä kävi ihan mieletön onni, että löysimme omat toiset puoliskomme.
Olen tästä miehestä maailman onnellisin.




                                                Marraskuussa 2014 meistä tuli aviopari <3

2 kommenttia:

  1. Hei! Aloitin blogisi lukemisen pari päivää sitten kun etsin itselleni motivaatiota omaan triathlon haasteeseen (ekat kisat parin viikon päästä). Olen tässä selailut sun kirjotuksia taaksepäin, ja päädyin tähän �� aivan ihanan rehellisesti ja hauskasti kirjotettu! En ole ikinä kommentoinut kenenkään blogiin, mutta tähän kyllä oli pakko! Voit olla varma että musta muodostui sun vakio lukija �� Terv. Tea

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla :) Kiitos :) Hurjasti tsemppiä haasteeseen! Muista ottaa rauhassa, ilman paniikkia. Helpommin sanottu, kuin tehty :)

    VastaaPoista