7. kesäkuuta 2015

Helsinki Half Maraton 6.6.2015


En taas ymmärrä, miten tuleva puolikas jännittikin niin paljon. Koko edellisen viikon olin ihan kärttyinen, enkä halunnut edes juosta. Olin ihan varma etten mä jaksaisi juosta 10km enempää.
Hiilareita kyllä tuli tankattua, vähän liikaakin. 

Edellisenä iltana hiilaritankkausta valkosipulikanalla  Helsinkiläisessä kiinalaisessa.

Omatekoisia smoothieita. Mä en tajua kun mun smoothiet on aina ihan kamalan värisiä! Mun siis toi oikeanpuoleinen..
Mun ainoa tavoite oli päästä juosten maaliin. Kävelyaskelia en itselleni sallisi. 
Joku sanoi joskus että juoksukisoissa juostaan, kävelykisoissa sitten kävellään. Tämä on alusta asti iskostunut myös minun päähäni. Ennätystä olisi turha lähteä nyt tavoittelemaan, sen tiesin ja olin siihen ihan täysin valmistautunut.

Kisanumero haettu. Jännittää ihan hulluna!


Paita on ihanan pirtsakka vaalea oranssi :)

Kisoissa on aina niin huippua! Mä rakastan sitä tunnelmaa mikä kisoissa aina on. Tosin nyt ihmettelin ääneenkin, että miksi kaikki muut ovat niin rauhallisia viilipyttyjä! Mua jännitti ihan hulluna. Matkalla Helsinkiin piti parikin kertaa pysähtyä vessaan, maha oli ihan sekaisin. Vähän pelotti josko kisatessakin olisi.

Kisapaikalla aamulla n klo 8.30.


Jännittää..

Keskittyy..

Lähtö klo 8.40
Reitti oli ihan mielettömän kiva. Entisenä Helsinkiläisenä oli mahtava fiilistellä tuttuja paikkoja. Tuntui että jokaisella paikalla joku hyvä muisto valtasi mun mielen.
Juoksu oli todella helppoa ja ihanaa.
10km kohdalla katsoin että ennätys olisi ihan mahdollinen, jos kiristäisin vähän vauhtia. En kuitenkaan halunnut ekassa kisassa väsyttää itseäni totaalisesti, joten otin ihan kevyesti vain. Nautiskelin jokaisesta kilometristä. Mahaan ei sattunut yhtään. Joitain outoja kipuiluja tuntui selässä noin minuutin välein, mutta en sen kummemmin niistä sitten välittänyt.


Maalissa aikaan 2.13.34. Tämähän oli rutkasti viimevuoden aikoja huonompi, mutta silti olen enemmän kuin tyytyväinen! Kaikki muuttujat ja vastoinkäymiset läpi käyneenä, mä voin ihan rehellisesti sanoa että itseni voitin!




Kyllä nyt jaksaa hymyilyttää.
Kaikki paikat jumissa.
Olen myös aina sanonut mun miehelle, että juoksu tyhmentää ihmistä. Olen tämänkin kisan jälkeen sitä mieltä. Aivot on ikäänkuin narikassa. Mies totesi ettei mulla olisi enää ihan kauheasti varaa sitten juosta :D

Parempaa kauden avausta en olisi voinut tällekaudelle saada. Kiitos Helsinki, taas kerran :) Nyt on motivaatio juoksuun tullut moninkertaisena takaisin.

Näillä fiiliksillä kohti triathlon kauden starttia, joka onkin jo ensi viikonloppuna!
Voinkin alkaa jännittää jo :)

2 kommenttia:

  1. Hyvä sinä!!

    Onko tuo reppu? Mikä virka sillä kisoissa?

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Reppu on Camelbak juomareppu. Elikkäs täynnä vettä/urheilujuomaa. Itsellä aina mukana hieman pidemmillä matkoilla. Tuossa näkyykin tuo sininen putki, siitä tulee juoma.

    VastaaPoista