10. toukokuuta 2016

Aika parantaa haavat?

Aika parantaa haavat sanotaan.

Viime syntymäpäivänäni, oma hevosemme onnistui potkaisemaan minua kylkeen.
Potkun seurauksena lensin muutaman metrin, murtaen useita kylkiluitani.

Olin vielä vakaasti sairaalapediltä lähdössä seuraavaksi aamuksi aamutallia tekemään. Lääkäriltä tuli tähän välittömästi ehdoton kielto.
Vähintään kuukausi poissa tallilta ja töistä.

Pääsin/jouduin seuraavana päivänä osastolle.
Kotiin en päässyt.
Enhän päässyt ilman apua, saati vahvoja kipulääkkeitä edes sängystä ylös.






Aikaa kului ja kotiuduin.
Ensimmäisen päivän kotona vietin kokonaan sängyssä.
En olisi halunnut myöntää sitä tosiasiaa, etten oikeasti pärjännytkään yksin.
Edes aamulla varhain alkanut kova pissahätä, ei antanut voimia raahautua itsenäisesti vessaan.
Lääkkeet ja vesipullo oli laitettu ihan mun viereeni, mutta vaikka kuinka yritin, en niitä saanut yksin otteeseeni.
Itkeminenkin sattui liikaa. Olin ihan avuton.

Seuraaviksi päiviksi jäi mieheni minua kotiin hoitamaan.
Olin täysin hänen armoillaan.
Onneksi minulla on parhain mahdollinen tuki ja turva, oma mieheni.

Voitte vain uskoa kuinka paljon kerkesin miettiä elämääni tuona aikana.
Tallille oli kova kaipuu. Mieheni kävi tuona aikana puolestani tallilla.

Samaan aikaan kun olin täysin surun murtama, tunsin maailman suurinta kiitollisuutta omasta miehestäni.

Aikaa kului.
Muistan kun pääsin käymään ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen tallilla.
Muistan ensimmäisen kerran kun pääsin istumasta ilman apua.
Muistan kaupassa käymisen ja terveyskeskukseen pääsemisen itse autoa ajaen.
Pieniä suuria asioita.

Aikaa on kulunut onnettomuudesta nyt kuukausi.
Voiton puolella ollaan, mutta kylki ei kestä -mitään- ennalta suunnittelematonta.

Aikaa tarvitaan vielä ainakin seuraavat kaksi viikkoa. Kivun sallimissa rajoissa saan liikkua.
Tallilla olen käynyt.
Ratsastamaan ja juoksemaan menen vasta kun kylki on -oikeasti- kunnossa.
Riskejä en ota.

Luotan siihen että aika parantaa haavat.

Parantaako aika myös haavat jotka tulivat rikkoontuneen kyljen seurauksena?
Kauden 2016 Finntriathlon kisat olen joutunut perumaan.
Vitsailinkin että suurin syy kisojen perumiselle onkin se, ettei märkkäri mahtuisi taatusti koko kaudella päälleni, niin rutkasti tämä makaaminen on kilojani kerryttänyt..

Uintia, juoksua ja pyöräilyä en toistaiseksi ole edes unissani kyennyt koettamaan.
Töistä olen ollut jo kuukauden poissa; pärjätäänkö siellä ilman minua? Pärjäänkö minä siellä pitkän tauon jälkeen?

Kipukynnykseni on fyysisesti varsin kova. Tämän onnettomuuden myötä huomasin kuitenkin, ettei henkinen kipukynnykseni pysynytkään enää fyysisen kipukynnykseni mukana.

Kai aika parantaa myös nämä haavat?
Parantaahan aika kaiken?








2 kommenttia:

  1. Aika parantaa, ihan varmasti. Sä nouset entistäkin vahvempana. Tiedät, että olet voittaja. Kaikesta kivusta huolimatta. Siksi, että pystyt myöntämään rajasi ja siksi, että sulla on vierelläsi kallisarvoinen ihminen, joka ei jätä sua yksin.

    Voimia ja halauksia <3

    VastaaPoista