29. heinäkuuta 2016

Viimeiset hetket

Tältä tytöltä ei ole tekstiä toviin irronnutkaan.
Syynä totaalinen loppuun palaminen.. Tai mikä onkaan, en mä tiedä miltä loppuun palaminen tuntuu.

Tuntuu ettei mikään onnistu.
Mikään ei innosta.
Mikään ei kiinnosta.
Tämä tila on mulle uusi ja outo. Nyt ei ole kyse pelkästään motivaation puutteesta.

Olen jo täysin toipunut mun kylkiluiden rikkoontumisesta.
Plantaarifaskiittikaan ei ole ilmoitellut itsestään millään muotoa.
Eli lähtökohdathan on ainakin ihan super!
Sairaslomalla kerättyä ylipainoakin pitäisi saada äkkiä pois.
Tarkoittanee että (teko)syyt treenaamattomuuteen ovat kumotut :/

Mutta..

Joku nyt mättää ja pahasti.
En vaan saa itseäni pyörän selkään, en saa itseäni tarpeeksi aktiivisesti juoksulenkille, uimassa käyn lähinnä lasteni iloksi..
Ja mikä pahinta; talli ja Lädekään eivät enää "kiinnosta". Tai kiinnostaa kyllä, mutta joku mättää siinäkin kuviossa.
Mulla on lähes aina ollut oma talli, mikä olisi tähänkin väliin oikein oiva ratkaisu, koska Läde on ori ja oreistahan ei liiemmin talleilla pidetä.
Läde on nuori ja kokematon, vasta ratsun alkeet opetellut pikku poika.
Kaikki toisen intopiukeena "höristelyt" pistetään tottakai sen piikkiin, kun kaverilla nyt sattuu olemaan ne kivekset tallella.
Omassa tallissa mun ei tarvitsisi koko ajan olla varpaillaan, ei tarvitsisi jatkuvasti miettiä kuka seuraavaksi keksii pelätä Lädeä, vain koska ne kivekset on tallella.

Onneksi lapsi ja hevonen ovat onnellisia. Heillä ei ole korvien välissä vikaa :D

Läde on onneksi löytänyt ihan mahtavan tallipaikan,  talli on meitä lähellä ja mukavan pieni meille.
Että sen puolen ei ongelmaa ole, paitsi minun korvieni välissä.. Ja sehän riittää.
Riittää aiheuttamaan sen, ettei tallille ole aina mukava mennä.
Olisi niin ihana taas käydä tallilla ihan vaan yksikseen.
Tiedän; erakko.

Onneksi meillä on mukava talliporukka, eikä tässäkään asiassa tosiaan olisi mitään ongelmaa.. Muuta kuin mun korvien välissä.. Huoh.
Mutta kaikkia vaihtoehtoja olen pääni sisällä pohtinut.
Ihan kaikkia.
Mitään tulosta ei toistaiseksi ole syntynyt.
Se jos mikä ärsyttää.

Sitten se pyörä..

En vaan enää tykkää yhtään!
En ole koskaan tykännytkään.
Triathlonissa juuri tuo pyöräilymatka on kaikista pisin.. Tämä seikka riittää lannistamaan tri poltettani ehkä noin 50%. Ei hyvä.
Tällä kaudella en kylkeni takia päässyt kisaamaan, mikä taas osaltaan lannistaa sen toiset 50% poltteesta.
Eli polte prosentit triathlonille tässä hetkessä; 0%.

Bianchi raukka makkarissa. Täysin käyttämättömänä..

Ja työ..

Työstäni mä tykkään. Työpaikkani on tosi jees.
Mutta..
Työmatkaan mä oon ihan loppu. Tunti suuntaansa. Ei sovi mulle, ei enää.
Tähänkin minä olen miettinyt ihan -kaikki- mahdolliset ja mahdottomat ratkaisut ja todennut ettei niitä vain ole.
Piste.
Joudun joka aamu etsimään kuumeisesti parkkipaikkaa duunipaikkani läheltä. On ollut aamuja jolloin paikkaa ei vain löydy. Haahuilun jälkeen tuurilla saan autoni 30min paikalle.
Great.
Ei mun palkka niin hyvä ole, että siitä joka päivä sakkoja maksaisi.

Duuni minä :P
Joo, siinä muutamia asioita joihin on tultava välitön muutos.
Voihan sekin riittää, että muutos tapahtuu vain ja ainoastaan minun korvieni välissä.
Siihenkin olisin tällä hetkellä enemmän kuin tyytyväinen, koska mun korvienväli on sitä mieltä, että ihan viimeiset hetket on nyt käsillä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti